1972–1997
HIFK 1972–1997: Tasaista menestystä ja kehitystä monessa IFK-lajissa
Jääkiekossa Suomen mestaruuden ensimmäistä kertaa vuonna 1969 voittanut HIFK oli tullut lajin huipulle jäädäkseen. 1960- ja 70-lukujen vaihteen tuplamestaruutta seurasi muutama vuosi himmeämmillä mitaleilla (pronssia 1971 ja 1972 sekä hopeaa 1973), kunnes stadilaiset jälleen pääsivät nostamaan Kanada-maljan ilmaan keväällä 1974. Mestaruus, joka tuolloin vielä ratkaistiin runkosarjan perusteella, ratkesi HIFK:n eduksi makealla tavalla – eli voitolla Jokereista sarjan toiseksi viimeisellä kierroksella. Mestaruutta seurasi vielä SM-hopeamitalit keväällä 1975.
Jos HIFK oli jääkiekon puolella tullut valtakunnan huipulle jäädäkseen, oli seuran entinen menestyslaji jalkapallo puolestaan menossa kohti usean vuosikymmenen mittaista korpivaellusta alasarjoissa. Kahden vuoden mitaliputkessa olleet Tähtirinnat lähtivät kesään 1972 tavoitteenaan voittaa seurahistoriansa kahdeksannen mestaruuden, mutta sen sijaan kausi päättyi monen yllätykseksi putoamiseen mestaruussarjasta.
Putoamista seurasi romahdus, joka vei HIFK:n miesten jalkapallon edustusjoukkueen alimmillaan neljänteen divisioonaan 1980-luvun alussa. Miesten jalkapallon edustusjoukkuetoiminnan synkkään tilanteeseen oli ainakin hieman valoa tuomassa vuonna 1971 HIFK:ssa käynnistetty naisten jalkapallon edustusjoukkue, joka saavutti SM-hopeaa vuonna 1972.
Jääpallossa ensimmäinen Suomen mestaruus yli 30 vuoteen
Jääpallossa 1970-luku muistetaan sen sijaan HIFK:ssa valoisana ajanjaksona, joka palautti seuran jälleen Suomen mestariksi ensimmäistä kertaa sitten sotavuosien. Saavutusta voidaan pitää erittäin hyvänä, sillä Etelä-Suomen 70-luvun useat leudot talvet loivat haastavan toimintaympäristön jääpallolle. Lohtua tilanteeseen toi myös tässä lajissa ajan hengen mukaisesti tapahtunut olosuhteiden kohentuminen, kun Oulunkylään saatiin avattua uusi tekojäärata 1970-luvun loppupuolella.
HIFK palasi jääpallon Suomen mestariksi keväällä 1978 ja voitti lisäksi sekä hopeaa että pronssia kahdesti ennen 80-luvulle siirtymistä. Mitaleita tuli silloinkin tasaiseen tahtiin – neljä hopeaa ja kaksi pronssia – ennen kuin mestaruutta jälleen juhlittiin vuosina 1987–1988. 1990-luvulla joukkueen runko nuoreni luonnollisista syistä, mikä myös jätti mestaruudet tauolle kymmeneksi vuodeksi.
Käsipallon ja yleisurheilun juhlaa 1970-luvulla
Olosuhteiden kehitys ja urheilun ammattimaistuminen jätti oman jälkensä myös HIFK:n käsipalloilun historiaan. Lajia pelattiin sen alkuvuosikymmeninä paljon myös ulkopelinä, mutta vuosien saatossa siitä vakiintui sisälaji. 1960-luvun alussa HIFK siirtyi pelaamaan uuteen Urheilutaloon Kalliossa, jossa se pelaa kotiottelunsa vielä tänäkin päivänä.
Tähän aikaan sijoittuu myös HIFK:n miesten käsipallohistorian toistaiseksi menestyksekkäin ajanjakso: HIFK jäi Urheilutalon avajaisista aina 1970-luvun loppupuolelle saakka välierien ulkopuolelle ainoastaan kahdesti. 70-luvulla joukkue voitti mestaruuden kolmesti, hopeaa neljästi ja pronssia kerran. 80-luvulla SM-mitaleita tuli yhteensä viisi kappaletta ennen kuin joukkue 90-luvun puolella vakiinnutti paikkansa SM-sarjan keskikastissa.
Naisten käsipallossa sen sijaan hurjan menestyksen siivittämät alkuvuodet taittuivat hieman maltillisempaan mitalisaldoon HIFK:n seurahistorian neljännellä 25-vuotiskaudella. Saldo tältä aikakaudelta oli neljä mestaruutta, kymmenen hopeaa ja neljä pronssia.
Yleisurheilun suurimmat nimet tältä ajanjaksolta olivat 1970-luvulla menestyneet Rune ja Nina Holmén. Rune oli jo vuonna 1971 voittanut 5000 metrin kilpailun Kalevan kisoissa ja alkoi sittemmin valmentaa tulevaa vaimoaan. Nina jäi historiaan Suomen ensimmäisenä naispuolisena Euroopan mestarina yleisurheiluissa. Hänen voittoaikansa 8.55,10 3000 metrin kilpailussa Rooman olympialaisissa vuonna 1974 säilyi Suomen ennätyksenä lähes kymmenen vuoden ajan.
Keilailujaosto juhlii tasavuosia, kaukalopallossa menestystä
Keilailujaosto vietti 50-vuotisjuhliaan vuonna 1973 komeasti voittamalla oman sarjansa, mikä merkitsi nousua mestaruussarjaan. Tasavuosien juhlistamisen yhteydessä jaosto järjesti juhlakilpailut uudessa Talin keilailuhallissa, joka yhä tänä päivänä toimii HIFK:n keilailutoiminnan kotina.
IFK:n 80-vuotisjuhlavuotena seuran kaukalopallojoukkue varmisti historiansa ensimmäisen SM-kullan, joka käynnisti neljän kauden mestaruusputken. Kaukalopallokultaa juhlittiin HIFK:ssa myös vuosina 1984 ja 1987.
Viime vuosikymmeninä pääasiassa ikämieskilpailuissa menestystä niittäneen suunnistusjaoston toiminta puolestaan hiipui, kun pääkaupunkiseudulla toimineet aktiiviset suunnistajat päättivät perustaa uuden suunnistusseuran Kauniaisiin. OK-77-nimen saanut seura sai useita jäseniä myös IFK:sta. Suunnistuksen aktiivinen toiminta päättyi lopulta IFK:ssa vuonna 1994. Samana vuonna perustettiin puolestaan uusi palloilulaji, kun IFK:n lajivalikoima laajeni salibandyn puolelle.
Lähteet:
Björkman, Ingmar: Idrottsföreningen Kamraterna r.f. – 100 år för Finlands idrott/100 vuotta Suomen urheilun hyväksi, 1897–1997 (1997)
hifkfriidrott.fi/sv/foreningen/historik/
hifkfotboll.fi/seura
hifk.fi/historia/
Historiska Europamästaren med det sagolikt vackra steget – Nina Holmén bars fram av Virén, besökte Kekkonen och slutade tidigt: ”Jag tröttnade på det livet”, https://svenska.yle.fi/a/7-1463973